Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliitto KTKL

Toiminta ja periaatteet

Kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliitto tukee modernien hoito- ja tutkimusalojen sekä täydentävien hoitomenetelmien kohtaamista terveydenhuollossa.

Maassamme toimivien terveydenhuollon erilaisten osatekijöiden tulee kaikin tavoin pyrkiä  saumattomaan yhteistyöhön suomalaisten parhaaksi. Jokaista hyvin koulutettua hoitoalan ammattilaista tarvitaan antamaan työpanoksensa omassa tehtävässään, omalla osaamisalueellaan.  On viisautta keskittää kaikki hoitoalojen koulutetut resurssit työhön, jonka määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.

Tunnustellen etenemällä pääsevät niin lääkärikunta kuin  perusteellisen koulutuksen saaneet terapeutitkin yhdessä selville parhaista menetelmistä potilaan kohtaamisessa, hänen hoitamisessaan ja terveyden ylläpitämisessä. Hyvän koulutuksen saanut  terapeutti tunnistaa, kun on aika antaa asiakkaalle neuvo kääntyä lääkärin puoleen kuten myös sen, milloin hänen hyvinvointiaan voidaan tukea muulla tavoin.

Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliiton tehtävä on valvoa terapeuttien koulutuksen tasoa ja heidän etujaan. Keskusliiton tehtävä on jakaa tietoa täydentävistä hoitomuodoista ja antaa tukea toimivia hoitomalleja luoville, koulutuksen saaneille terapeuteille, heidän pyrkiessä neuvotellen yhdistämään virallisen lääketieteen tietotaitoa soveltamalla sitä täydentäviin hoitomenetelmiin kokonaisvaltaisesti, yksilöllisesti, hoidettavan parhaaksi.

Kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliiton toiminta ei perustu mihinkään uskonnolliseen tai poliittiseen aatteeseen. Eettisenä perustana on holistinen ihmiskäsitys. Hoitotyössä tämä merkitsee kokonaisvaltaisuutta.

Kokonaisvaltaisuuden korostaminen

Ihmisen hoitamisessa tulee muistaa, että hän on fyysinen, psyykkinen ja mentaalinen kokonaisuus. Hän ei ole pelkästään sairastunut keho vaan hänellä on lisäksi sekä emotionaalinen, että mentaalinen elämä. Maksimaalinen terveys on ihmisessä vallitsevaa harmoniaa fyysisesti sekä tunne- ja älytasolla.

Tasapainoinen ajattelu terveydestä ja sairaudesta tarkoittaa, että hoitosuhteessa ei keskitytä pelkästään yksityiskohtiin, unohtaen hoidon vaikutukset sairastuneen henkilön kokonaisuuteen. Myöskään kokonaisuudelle ei voida omistautua siten, että unohdetaan täysin yksityiskohdat. Tästä syystä me emme voi antaa yleistä hoitoa ja samalla jättää hoitamatta paikallista vammaa jos vamman laatu on sen kaltainen, että se vaatii hoitoa.